MENU

Hotelli, jolla on tarina

Lähin kotoa Torniosta vuona 1772 alkukesän ensimäisseen laihvaan kansimieheksi. Provasti oli julistanu minut syntiseksi navettapiian kansa, vaikka kaikin tiesit, kunka hän itte suljasi sammaa naisihmistä iltalypsyn jälkhiin maitohuohneessa. Kirkonmiehen sana on laki. Mutta pääsin merile!

Yheksän vuotta Välimeren taihvaan alla opetti mulle merenkulun, mailman tavat ja kunka käyhään kauppaa. Naamasta pittää näkyä kunnon mies. Sillä ei ole merkitystä, oleks valhmiiksi köyhä eli rikas.

Mulla oli kaikki vuet rakhauen vala Ellan kans, joka ootti minua Torniossa. Pitkien seilien jälkhiin satamassa sattuu kaikenlaista. Arvaa jaksoinko vastustaa seireenien viekottelua?

Ella on Forsviikin kauppahuohneen tyär Keskikaulta. Hänen äiti, leskifrouva matami Forsviiki ei hyäksy minua väymieheksi, vaikka mie olen kuulua Mustaparran huonetta ja sukua. Vielä Forsviikin äijän elläissä heän perhe vietti kaikki kesät meilä Oravaisensaaressa.

Kläppinä Ella kulki minun perässä. Näin sen silmistä, etten ole hälle kua hyvänsä. Matami vaistosi tämän ja katto pahala silmälä.

Meän salhainen kirhjeenvaihto kulki kapteeni Zacharias von Bonsdorphin kautta sen ajan, ko mie olin mailmala. Hänen priki tuo Tornion kauppahuohneile tavaraa. Aina ko laiva suuntasi Tornihoon, otin Venetsian satamassa pestin toisseen laihvaan.

Mie olen nyt tullu takassiin Tornihoon. Rakenan laivaa Seittenkarissa. Sen kannen alle mennee 480 tynnyriä tervaa. Viemä sen Tukholhmaan. Tornion parempi väki tykkää, ettei kaupankäynti kuulu pönterille. Heän komenossa olevat sotihlaat tulit yhtenä aamuna laivale ja ammuit yhtä meän miehistöstä.

Saattaa olla, että Tukholmassa saama tutustua haisevhiin fankityrhmiin, mutta ei auta pölätä. Mie olen tutkinu, että laki on meän takana.

Tämän Tukholman reisun jälkhiin mie nain Ellan, onhan se poka varma.